18.10.2014

Isaac Bashevis Singer: Vihassa ja rakkaudessa (15.10.)

Riinan, Tapion ja uuden perheenjäsenen luona luotaamassa olivat talonväen lisäksi Johanna, Laura, Mirkka, Pauliina, uusi jäsen Kim sekä minä ja Enni. Keskustelu soljui, ja Singerin romaani oli sekä ihastuttanut että vihastuttanut. Päähenkilön nahjusmaisuutta kohtaan koettiin kuitenkin pääasiassa myötätuntoa, ja jäimme pohtimaan, mikä oli tehnyt hänestä moisen antisankarin, koska kuten teoksessa tuodaan jo alussa esille, hän on mm. hylännyt lapsensa ja pitänyt rakastajattaria jo ennen juutalaisvainon vuosia (kaksi vuotta heinäladossa taisivat olla ainoa aika, jolloin hänellä ei ollut lukuisia naisia, ja suhde Jadwigaankin oli tuolloin varsin epäromanttinen, keskittyen ruoan- ja jätteidenkuljetukseen).

Nykylukijalle tuntuu itsestäänselvältä, että kirjan henkilöhahmoista hyvin moni kärsii post-traumaattisesta stressireaktiosta, jolle ei kirjan kirjoitusajankohtana vielä ollut nimeä eikä terapiaa. Vaikka natsi-Saksan kauhuuksista on kirjoitettu valtava määrä romaaneja, Vihassa ja rakkaudessa onnistuu tarjoamaan näkökulman, jota kauan juutalaisvainojen jälkeen syntynyt lukija ei välttämättä ole tullut ajateleeksi: millaisia ihmisraunioita vainoista Yhdysvaltaan selvinneet ihmiset saattoivat olla.

Synkistä teemoista huolimatta Singerin romaani sisältää pientä ja kutkuttavaa huumoria, ja juonenkäänteet aimo annoksen ironiaa. Tuntuisi mahdottomalta jättää kirja kesken ja jäädä epätietoiseksi siitä, miten Herman, luiseva, nukkavieru ja vatsakivuista kärsivä Don Juanimme, selviää tilanteesta jossa hän on ajautunut naimisiin peräti kolmen eri naisen kanssa. Romaanin loppu jättää asiat juuri sopivasti mietityttämään, ärsyttämällä kuitenkaan täydellisen avoimella lopulla. Vihassa ja rakkaudessa käsittelee myös Jumalan olemassaolon mahdollisuutta ja erilaisia filosofisia kysymyksiä, ja Kimin selostus Singerin omasta "yksityisestä mystisismistä" valotti romaanihenkilöiden pohdintoja. Reippaiden juonenkäänteiden lomaan luontevasti asettuva eksistentiaalinen pohdinta ja valloittavan täynnä elämää ja ristiriitaisuuksia olevat sivuhenkilöt houkuttavat ainakin minua lukemaan lisää Singeriä, ja melkein ehdotinkin Orjaa seuraavaksi lukuvalinnaksemme. Siirrymme kuitenkin vuodenaikaan sopivasti Pamukin Lumi-romaanin maailmaan.


-Katriina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti